Dekkarikeitto

Teki mieli kalakeittoa. Ja siis keittoa, josta luin nyt jo toisesta dekkarista. Pakkohan sen on siis olla hyvää, kun kirjan päähenkilö päätyy sitä jälleen tekemään. Löysin itseni pitkästä aikaa Outi Pakkasen kirjaa lukemasta. Dekkareiksi noita Pakkasen kirjoja kutsuvat, mutta ei niitä lukemalla yöuniaan menetä. Ennemminkin tulee nälkä, sillä kirjoissa esiintyvä Anna Laine jos kuka nauttii hyvästä…

Närästääkö?

Muistan joskus kuulleeni tarinan lähetyssaarnaajasta, joka päätyi vieraan heimon keskelle. Oli saanut vettä juodakseen, mutta pelkäsi sairastuvansa, koska vettä ei oltu keitetty. Päätyikin lisäämään veteen Samarinia, toivoen että se auttaisi edes jonkin verran. Auttoikin, sillä lähetyssaarnaajan surmaamista suunnitelleet heimolaiset säikähtivät veden poreilua. Ei sellaiseen mieheen uskaltanut koskea, mikä lie noita… No, nyt ei ollut Samarinia…