Dekkarikeitto

on

Teki mieli kalakeittoa. Ja siis keittoa, josta luin nyt jo toisesta dekkarista. Pakkohan sen on siis olla hyvää, kun kirjan päähenkilö päätyy sitä jälleen tekemään.

Löysin itseni pitkästä aikaa Outi Pakkasen kirjaa lukemasta. Dekkareiksi noita Pakkasen kirjoja kutsuvat, mutta ei niitä lukemalla yöuniaan menetä. Ennemminkin tulee nälkä, sillä kirjoissa esiintyvä Anna Laine jos kuka nauttii hyvästä ruoasta ja sen tekemisestä. Ja maistuu se ruoka myös muillekin. Milloin kirjan päähenkilöt viettävät esimerkiksi uutta vuotta Elitessä tai pistäytyivät lounaalla Lehtovaarassa.

Pakkasen kirjoissa avainrooleja näyttelevät Helsinki ja ruoka.

Koska Anna Laine on seikkailut Helsingin kaduilla 1970-luvulta, pääsee Pakkasen kirjoja lukemalla matkaamaan halki mitä erilaisimpien vaiheiden. Pakkanen on nimittäin loistava kuvaamaan Helsinkiä ja aikaa, jonka keskellä kaupunki kulloinkin elää. Milloin sitä huomaa muistelevansa Mannerheimintiellä aikanaan ollutta Carrolssia ja sen akvaariota, milloin sitä kun Hietalahden kauppahallia remontoitiin.

Mutta takaisin kalakeiton äärelle. Lumisateen ja pakkasen kiristyminen myötä alkoi nimittäin tehdä mieli höyryävän kuumaa keittoa. Keitot jos mitkä ovat talviruokaa! Ja talven keskellä se Anna Lainekin päätyi kalakeittoa hämmentämään, uuden vuoden kunniaksi.

”– Meillä on tänään listalla ranskalainen kalakeitto, Anna ilmoitti juhlallisesti. – Se on semmoinen ihana fenkolinmakuinen soppa, joka nautitaan pienten gratinoitujen yrttileipien kanssa, hän vielä maalaili.” (Pakkanen: Toinen kerros, 2012)

”– Idea on siinä, että peruna ja fenkoli ja sipuli ja valkosipuli kuullotetaan ensin öljyn ja voin sekoituksessa eikä suinkaan paiskata semmoisenaan suoraan veteen. Eikä nestettä ylipäätään saa olla liikaa, koska keiton pitää olla täyteläistä. Jos jossakin reseptissä esimerkiksi kehotetaan lisäämään tölkillinen tomaattimurskaa, minä panen aina paremmaksi ja lisään vähintään puolitoista. Suomalaisissa keitoissa on usein se vika, että ne ovat liian laihoja, jotenkin vetisen luiruja.” (Pakkanen: Macbeth on kuollut, 1999)

Keiton ja yrttileipien ohjeet löytyvät Outi Pakkasen  Toinen kerros -kirjan viimeisiltä sivuilta. Päädyin hieman muokkaamaan ja tarkentamaan keiton ohjetta, esimerkiksi lisäämään mausteiden määrät (sen mukaan kun niitä itse keittoon laitoin).

Ja millaistako oli?

Todella herkullista! Sanoisin, että ohjeesta ei riitä kahdeksalle, sillä keittoa tekee mieli santsata. Ja maku sen kun paranee lämmittämisen myötä, joten kannattaa tehdä kunnon satsi kerralla.

Jäin myös miettimään, että keitto voisi toimia myös kasvisversiona. Kalan tilalle esimerkiksi nyhtökauraa tai tofua, ja kalafondi pois. Täytyy testata joku kerta.

Mutta välissä Annan ajatukset pakastetun keiton lämmittämisestä, nimittäin jos sitä keittoa ylipäätään jää yli.

” Jälleen kerran hän ihmetteli itsekseen, miksi aina piti selittää ihmisille, ettei mitään soppaa kannattanut eikä edes voinut tehdä pelkästään yhtä annosta. Se ei vain kerta kaikkiaan onnistunut. Sitä paitsi ei juuri ollut olemassa keittoa, joka ei paranisi lämmittäessä. Kuitenkin oli aina joku tyyppi sormi pystyssä neuvomassa, ettei perunaa sisältävää keittoa mukamas voinut pakastaa, mutta siihenkin Annalla oli hyvä vinkki: soppa piti sulattaa lempeästi ja lämmittää liedellä eikä mikrossa. Peruna ei siitä mennyt miksikään, korkeintaan hiukan pehmeni lisää.” (Pakkanen: Toinen kerros, 2012)

(Ranskalainen kalakeitto)
FENKOLINMAKUINEN KALAKEITTO (6-8:lle)

Aika: + 30 min.

400 g esim. kuhafileitä, käytin lohta (halvempi pakastettukin käy)
½ rkl voita
½ rkl öljyä
2 sipulia
3 valkosipulin kynttä
1 keskikokoinen fenkoli
5 suurehkoa perunaa
½ – 1 ½ (1 ½ – 2) vettä
1 appelsiinin mehu
2 tkk ( 2 x 400 g) tomaatinmurskaa
2 pkt (2 x 150 g) pakastepinaattia
1 rkl kalafondia
½ tl suolaa
½ tl valkopippuria
1 rkl soijaa
1 rkl (valkoista) balsamicoa
2 tl timjamia
(½ dl valkoviiniä)
(sitruunalohkoja tai 2 rkl sitruunamehua)

Päälle:
persiljasilppua

  1. Kuullota kattilassa voi-öljyseoksessa pilkottu fenkoli, kuutioidut perunat sekä sipulisilppu ja murskatut valkosipulikynnet.
  2. Lisää vesi, appelsiinimehu, tomaattimurska, pinaatti sekä mausteet. Lorauta halutessasi sekaan valkoviiniä.
  3. Hauduta kannen alla.
  4. Kuutoi kalafileet ja lisää keittoon.
  5. Anna keiton porista kannen alla kunnes perunat ja kalapalat ovat kypsyneet.
  6. (Pese sitruuna hyvin, lohko se ja lisää keittoon.)
  7. Tarkista maku. Lisää halutessasi hieman sitruunanmehua raikastamaan makua sekä soijaa tuomaan suolaisuutta.
  8. Ripottele lopuksi pinnalle persiljasilppua. Tarjoile rapean maalaisleivän tai grillattujen yrttileipien kera.

GRILLATUT YRTTILEIVÄT

1 maalais- tai vehnäpatonki

Maustevoi
8 rkl pehmeää voita
3 tl Dijon-sinappia
1 ½ tl rakuunaa
1 ½ tl timjamia
4 rkl erittäin hienoksi hakattua persiljaa
3 valkosipulin kynttä

Päälle: juustoraastetta (esim. Emmental Mustaleima)

  1. Sekoita maustevoin aineet tasaiseksi tahnaksi.
  2. Voitele patonkiviipaleet.
  3. Ripottele pinnalle juustoraastetta.
  4. Paista 250 asteessa grillivastusten alla noin viisi minuuttia. Varo polttamasta!

Tein maustevoita puolet pienemmän annoksen ja riitti ainakin omassa käytössä. Päälle raastoin parmesania.

Fenkolinmakuinen kalakeitto

Mainokset

2 Comments Lisää omasi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s