Omenainen ateria

Nyt mennään omenaisella lohturuoalla, jota kyssäkaali raikastaa. Mielessäni pyörii viikonlopun kauppareissu, jonka seurauksena päädyin kirjoittamaan tässä blogissa ensimmäistä kertaa ilman reseptin reseptiä. Mutta se kyssäkaali, jonka takia suuntasin kauppaan. Sen oli määrä hypätä omenan seuraksi. Omenoita kun oli. Itse asiassa siinä määrin, että omenaa upposi niin lihapulliin, perunasoseeseen kuin salaattiin. Eikä muuten ollut lainkaan hullumpaa, päinvastoin….

Karjalanpaistista gulassiksi

Suunnitelmissa oli tehdä perinteistä karjalanpaistia, mutta päätinpä sitten hypätä Karjalan konnuilta askeleen ja toisenkin Unkarin suuntaan. Lopputuloksena oli koleaan talvipäivään täydellisesti sopiva mausteinen pata. Unkarilaisten gulassia – gulyásia– padastani ei tullut, sillä aito unkarilainen gulassi on ennemminkin paksua lihakeittoa kuin pataa. Mutta ei takerruta yksityiskohtiin, sillä hyvää oli ja sehän on tärkeintä. Pata sai väriä…

Punastusta havaittavissa

Tuttu ja perinteinen sai uutta väriä ja makua punajuuresta. Muistan joskus nähneeni televisiosta ohjelman, jossa kokkeja pyydettiin tekemään pinkkiä ruokaa pinkkiä rakastavalle (!) päivänsankarille. Punastunut perunasoseeni olisi varmasti kelvannut. Nyt en kuitenkaan ollut pinkin ruoan perässä, vaan ylipäätään halusin tehdä jääkaappiin tilaa tyhjentämällä siellä norkoilevan purkin. Punajuurikuutiot päätyivätkin soseena niin lihapulliin kuin perunasoseeseen. Lihapullista tuli…

Silakkaa lautaselle!

Suomalaisesta silakasta jopa 75 prosenttia päätyy rehuksi, sillä keskivertosuomalaiset syövät silakkaa enää 300 grammaa vuodessa. Ei voi kuin todeta, että aika pysäyttäviä lukuja WWF:n tiedotteessa. Jopa siinä määrin, että löysin itseni hetkeä myöhemmin metsästämästä silakkareseptejä. Missä ne silakat uivat? Sopivan reseptin löydyttyä suuntasin kalatiskille, mutta silakoita ei löytynytkään. Tai löytyi, mutta valmiina silakkapihveinä ja minä halusin testata löytämääni reseptiä….