Unohtumaton kauppareissu

Vieras mies pyysi apuani kädessään ostoslista. Ongelmana oli, ettei hän pystynyt lukemaan eikä laskemaan – että mitä tuleekaan ostaa, riittävätkö rahat.

Päädyin kiertämään kauppaa hänen kanssaan. Luin ostoslistaa, miehen hakiessa tavaroita ostoskoriinsa, sekä laskin euroja päässäni. Luin ostoslistasta viimeisen rivin: ”Isälle namia”. Tämän kuullessaan mies nieleskeli kyyneleitä ja totesi, etteihän hän namia tarvitse, ja päätyi kertomaan lapsistaan.

Jatkoimme matkaamme kassalle. Kun myyjä ilmoitti, että olisi vielä pari euroa jäljellä, nappasi mies makeisia liukuhihnalle. Sanoi, että tässä sulle kiitokseksi. Kiitin ja totesin, että eiköhän ne ole ne isän lasten namit. Mies nyökkäsi ja hymyili.

Mies sai ostoksensa tehtyä. Niin minäkin. Siinä kun pakkasin kyssäkaaliani, jota en ollut edellisenä päivänä muistanut ostaa, mies kiitti saamastaan avustaan silmin nähden liikuttuneena. Sitä olin minäkin.

vispila%cc%88nviema%cc%88a%cc%88_kyssa%cc%88kaali1

Kauppaan johdattanut kyssäkaali.

Pullopostia läheisiltä

Kotimatkalla nousi pala kurkkuun ja kyyneleet silmänurkkaan. Mietin ostoslistaa kirjoittanutta ala-asteikäistä tyttöä. Mietin miestä, joka vanhalle viinalle haisten osti lapsilleen ruokaa, kykenemättä asioimaan ilman apua. Mietin isän ja tyttären välistä rakkautta, joka oli aistittavissa niin miehen sanoista kuin tyttären kirjoittamasta ostoslistasta. Mietin miehen seurakunnalta saamaa maksusitoumusta, jolla ostokset maksettiin. Mietin, olisinko voinut auttaa tuota perhettä vielä jotenkin. Ja kuinka toivoinkaan, että elämä kantaa näitä minulle ventovieraita ihmisiä, jotka kaikesta näkemästäni ja kuulemastani päätellen elävät monenlaisten haasteiden keskellä.

Tänään silmieni eteen osui Ylen julkaisema artikkeli alkoholismista, siitä kuinka alkoholistin läheiset on unohdettu alkoholipolitiikassamme: ”Meidän alkoholipolitiikkamme keskittyy usein vain ongelmajuojaan. Resurssit eivät tunnu riittävän alkoholistin läheisten ja omaisten huolen huomioimiseen. Varsinkin julkisella sektorilla lapset, lapsenlapset ja isovanhemmat jäävät unholaan, tai heidän avuntarpeensa nähdään vasta sitten, kun tilanne kotona on kärjistynyt ihan äärimmilleen. Parin viime vuoden aikana on onneksi alettu puhua enemmän myös omaisista.” Ajatukseni palasivat ostoslistan kirjoittaneeseen tyttöön, jota en ole koskaan tavannut. Sydän sykkyrällä huokasin kertaalleen hänen ja hänen kaltaistensa lasten puolesta.

Useampi kuin joka kolmas meistä on alkoholistin läheinen!

Ylen verkkosivuilta löytyi Pullopostia, dokumenttisarja alkoholistien aikuisista lapsista. Silmään pisti ensimmäiseksi otsikko: Oletko sinä yksi kahdesta miljoonasta? Havahduin, sillä sehän tarkoittaa sitä että useampi kuin joka kolmas meistä suomalaisista on alkoholistin läheinen. Kaikki heistä eivät kuitenkaan ole kuin tuo ostoslistan isälleen kirjoittanut tyttö; suurin osa ongelmajuojista on tavallisia, leipänsä tienaavia vanhempia. Mutta silti. Pullopostia riittää, ja jäljet on nähtävissä aikuisikään yltäneistä.

Mutta niin, mitä tulee siihen kyssäkaaliin. Luvassa oli omenainen ateria, johon kyssäkaali toi oman lisänsä. Todellista lohturuokaa.

Mainokset

One Comment Add yours

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s