Ruoan seuralainen, lautasliina

on

Kaunis kattaus on puoli ruokaa, niinhän sitä sanotaan. Tällä kertaa pyöritään kattauksen ja erityisesti lautasliinan ympärillä; mistä lautasliinat saivat alkunsa ja mistä löytää hyvät vinkit lautasliinojen taittamiseen.

Tämä postaus sai alkunsa siitä, kun selasin tuoreinta Koti & Keittiö -lehteä (5/2019). Silmiini osui antiikkikauppias Bernt Moreliuksen (s. 107) sanat entisajan kattauksista. Valkoisia pöytäliinoja suosittiin, koska ne heijastivat valoa, jota kaivattiin hämäriin huoneisiin. Pöytäliinan mankeloinnista syntyneet vekit puolestaan todistivat, että kyseessä on puhdas liina. Eikä se viinikarahvikaan hienostelua ollut: viinipullot olivat niin likaiset, ettei niitä sopinut tuoda pöytiin.

Käytännönläheisiä perusteltuja. Ja syitä, joita ei tule nykyaikana ajatelleeksi. Mielenkiintoni oli herätetty, joten päädyin etsimään lisää kattaukseen liittyviä tarinoita. Aloitin lautasliinoista.

Töhrysormista pula-aikaan

1500-luvulla pöytäliina säästyi pahimmilta tahroilta, kun pöytään katettiin liinat, joihin vieraat pyyhkivät kätensä. Ruoka nimittäin syötiin sormin. Eikä liinoja suinkaan ollut kaikille erikseen, vaan  yksi liina saattoi yltää yhden vieraan polvilta kolmannen vieraan polville saakka.

Ja entäs nuo hienojen ravintoloiden tarjoilijat, joilla on käsivarsillaan valkoiset liinat? Juontavat myös juurensa aikaan, jolloin ruokaa syötiin käsin ja palvelijat ojensivat käsipyyhkeitä sormiaan putsaaville.

Toisen maailmansodan aikaan, kun kärsittiin kangas- ja pesuainepulasta, otettiin paperiset lautasliinat käyttöön. Sodan päätyttyä paperiset lautasliinat eivät kuitenkaan jääneet pois, vaan niiden valikoimat vain laajenivat.

Lautasliinoista koristeita

Haarukoiden yleistyttyä lautasliinat eivät suinkaan jääneet pois. Esimerkiksi 1600-luvun Ranskassa lautasliinoista muotoutui mitä monimutkaisempia rakennelmia, joita on nähtävissä myös tällä videolla:

Toisin sanoen lautasliinoista taiteiltiin hyvinkin suuritöisiä ja vaativia koristeita, kuten leijonia ja lintuja. Suuritöisimmät tuotokset oli usein ommeltu taitteista sekä yhdistetty useista liinoista. Eikä niihin todellakaan pyyhitty sormia, sillä ne olivat juhlasta toiseen esille nostettavia koristeita. Ruokailijoille katettiin omat lautasliinat, jotka olivat myös varsin näyttäviä.

Vinkit poikineen

Itse taittelen lautasliinat varsin yksinkertaisesti. Se, että lautasliinan materiaalit, värit sekä mahdolliset kuviot sopivat kattaukseen ovat tärkeämpiä kuin se kuinka lautasliina on taiteltu.

Lautasliinaan voi esimerkiksi sitoa aterimet kauniilla nauhalla.

Seisova viuhka puolestaan näyttää monimutkaisemmalta kuin onkaan.

Ja jos lautasta haluaa korostaa osana kattausta, voi lautasliinan asettaa vaikka lautasen alle.

Internetistä löytyy lukuisia ohjeita, kun hakusanoina käyttää esimerkiksi ”lautasliina taittelu” tai ”napkin folding”. Kuvat ja videot näyttävät kohta kohdalta, kuinka päästään haluttuun lopputulokseen.

Tässä esimerkkinä muutama sivusto, josta voi aloittaa:

 

LÄHDE: Grönholm, K., Koivisto K., Kumela M., Tamminen M. (2005): Pöytä koreaksi. Kattauksen ja pöytätapojen historia. Tammi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.