Näissä tomaateissa maistuu raikas basilikka ja aromikas parmesaani, mutta mitkä ovatkaan ranskalaisten ruokasäännöt?

Kesälukemistooni kuului muutama Ranskaa tavalla taikka toisella käsittelevä kirja, joista erityisesti suomeksi vuonna 2013 julkaistu Karen Le Billonin Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea? osoittautui ajatuksia herättäväksi. Suosittelen lukemaan, mikäli haluat tutustua ranskalaiseen ruokakulttuuriin kanadalaisen perheenäidin näkövinkkelistä.

Kirjassaan Karen kertoo ruokakoulusta, johon päätyi lapsineen muuttaessaan Ranskaan vuodeksi. Siinä missä ranskalainen puoliso palasi lapsuuden kotikyläänsä ongelmitta, ruoanlaittoa inhoava vaimo sekä ruoan suhteen nirsot lapset  päätyivät kipuilemaan kuukaudesta toiseen.

Pelkästään ranskalainen kouluruokailu oli shokki. Omien eväiden sijasta alkupalaksi nautittiin esimerkiksi endviinisalaattia emmentaljuuston ja krutonkien kera tai maalaispateeta etikkakurkkujen kanssa. Toinen shokki oli se, ettei ylimääräisiä välipaloja aterioiden välillä suvaittu. Ja sitten oli tietysti ne tuntitolkulla kestävät ateriat, joilla lasten odotettiin käyttäytyvän ja syövän kuten aikuiset.

Jos Ranska ja sen historia kiinnostavat, kannattaa tarttua Ranskassa useampaan otteeseen asuneen Liisa Väisäsen kirjaan Ranska, rakkaudella.

Ranskalaisten ruokasäännöt

Koska jotenkin oli sopeuduttava, Karen päätti päästä jyvälle  kirjaamattomista ruokasäännöistä, joihin hän lastensa kanssa tuntui kompastuvan tämän tästä. Arjen kommellusten keskellä Karen löysikin kymmenen ranskalaisten kirjaamatonta ruokasääntöä, jotka ovat tiivistäen seuraavat:

1. Vanhemmat ovat vastuussa ruokakasvatuksesta.
2. Tunnesyömistä vältetään. Ruoka ei ole lohduke eikä kurinpidon korvike.
3. Vanhemmat päättävät milloin ja mitä syödään. Lapset syövät samaa kuin toiset.
4. Ruokailu on sosiaalinen tapahtuma; ateriat syödään yhdessä.
5. Syödään monipuolisesti; kasviksia joka värissä!
6. Kaikesta ei tarvitse pitää, mutta maistaa täytyy.
7. Vältetään ylimääräisiä välipaloja.
8. Varataan aikaa ruoanlaitolle ja syömiselle.
9. Syödään kotiruokaa (ei eineksiä) ja säästetään herkut juhliin.
10. Syöminen on onnea, ei stressiä; ruokasäännöistä voi joustaa silloin tällöin.

Kirjassa seurataan, kuinka sekä Karen että lapset opettelevat viikko toisensa perään uusia tapoja ruokasääntö kerrallaan. Lopulta arki helpottuu, mutta sen lisäksi kolme- ja seitsemänvuotiaiden lasten lempiruokien joukkoon olivat pizzojen ja jäätelön rinnalle yltäneet esimerkiksi punajuuret, oliivit, makrillit ja sinisimpukat.

Uudenlaisen arjen opettelun ohella Karen perehtyy pohjoisamerikkalaisen ja ranskalaisen ruokakulttuurin eroihin aina tilastoja myöden. Ja kun perhe on palaa takaisin Kanadaan, on vastassa uusi kulttuurishokki. Monipuoliset kouluateriat vaihtuvat 10 minuutin evästaukoon, ja supermarkettien vakuumipakkauksiin painottuva tarjonta saa ikävöimään torien tuoreita antimia.

Ruoan monipuolisuus

Siinä missä Karen oli tottunut ajattelemaan syömistä lähinnä nälän selättämisenä, ranskalaiset painottivat nauttimista ja monipuolisuutta; lasten on opittava nauttimaan kaikenlaisesta ruoasta mahdollisimman pienestä pitäen. Toisin sanoen siinä missä pohjoisamerikkalaiset vanhemmat ylpeilivät lastensa koulumenestyksellä, ranskalaiset vanhemmat ylpeilivät lastensa ruokarepertuaarilla. Mitä monipuolisempi, sen parempi.

Ja hyvä niin, sillä samoihin aikoihin, kun luin kirjasta siitä, kuinka ranskalaiset painottivat monipuolista ruokaa – esimerkiksi ohimennen todeten, että koska olivat syöneet edellisenä päivänä omenan, nyt olisi persikan vuoro – satuin lukemaan  Tiede-lehden (7/2020) artikkelin Ruoki hyviä mikrobejasi. Artikkelissa kerrottiin, kuinka eri mikrobeja tulee ruokkia monipuolisella ruokavaliolla, jotta mikrobit eivät näkisi nälkää ja alkaisi syödä suolen sisäseinämän limakerrosta ikävin seurauksin. Toisin sanoen siinä missä yhdelle mikrobille maistuu artisokka, toiselle kaali, kolmannelle omena ja niin edelleen. Erilaisten ruoka-aineiden, ja erityisesti kasvisten, syömisellä on iso merkitys hyvinvoinnillemme.

Helppoa ja maukasta

Ranskalaisten arkiruoka on helppoa, nopeaa ja maukasta, vakuuttaa Karen kirjassaan nyt kun on päässyt ruoanlaitosta niin sanotusti voiton puolelle. Kirjan lopussa hän esittelee perheensä nopeat ja helpot suosikkiruoat, kuten nopean quichen ja täytetyt tomaatit.

Päädyin testaamaan täytettyjä tomaatteja ohjetta soveltaen. Lopputuloksena oli herkullisen mehevät täytetyt tomaatit, jotka maistuvat esimerkiksi couscousin tai riisin kanssa.

Ja mikäli ranskalainen ruoka kiinnostaa, kannattaa kurkistaa englanninkieliseen Pardon Your French -blogin sivuille, jossa Kanadaan Suomen kautta asettunut ranskalainen jakaa herkullisilta näyttäviä ohjeitaan.

TOMATES FARCIES
eli täytetyt tomaatit (8 kpl)

Aika: 15 + 20 min.

8 pihvitomaattia
2 rkl oliiviöljyä
1 keskikokoinen sipuli
400 g jauhelihaa
3-4 tl yrttisekoitetta (Herbes de Provence)
1 dl leivänmuruja
2 dl tuoretta basilikaa silputtuna
2 dl parmesaania tms. juustoa raasteena
2-3 rkl tomaattipyreetä suolaa, mustapippuria

1. Lämmitä uuni 200 asteeseen.
2. Huuhtele tomaatit. Leikkaa tomaatin päältä ”hattu” pois ja laita ”hatut” sivuun odottamaan. Koverra tomaatit ontoiksi ja aseta lautaselle ylösalaisin, jotta ylimääräinen neste valuu pois. Pilko tomaattien sisukset pieniksi.
3. Kuori ja silppua sipuli kuutioiksi. Silppua tuore basilika ja raasta parmesaani.
4. Murenna leivät ja sekoita tomaattien sisukset, yrtit ja tomaattipyree joukkoon.
5. Lämmitä suuressa paistinpannussa oliiviöljy ja kuullota sipuleita miedolla lämmöllä noin viiden minuutin ajan. Lisää lämpöä ja ruskista jauheliha.
6. Lisää jauhelihan joukkoon leipäseos. Sekoita ja tarkista maku sekä lisää suolaa ja mustapippurirouhetta maun mukaan.
7. Täytä tomaatit ja aseta ”hatut” päälle. Paista uunivuoassa uunin keskiosassa noin 20 minuuttia.
8. Tarjoile esimerkiksi couscousin tai riisin kanssa.

VINKKI: Valmista täytetyt tomaatit etukäteen. Suoraan jääkaapista otettuna lämmitä uunissa noin 25 minuuttia.