Kaadoin viimeiset mustikat kattilaan ja mietin milloin olen viimeksi keittänyt kiisseliä.

Sanovat, että 1920-luvulla kiisseli oli yksi suosituimmista jälkiruoista, ja että kiisselin suosio osaltaan olisi vaikuttanut jopa viinimarjapensaiden suosioon puutarhoissa. Ja siinä missä maija meikäläiset keittivät kiisselinsä marjoista, varakkaimmissa perheissä nautittiin myös luumu- tai suklaakiisseliä, kermavaahdon kera. Pula-aikana kelpasi myös porkkana- ja ruusunmarjakiisselit, ja 1950-luvulla marjakiisselien rinnalle astui maitopohjainen kuutamokiisseli, joka koristeltiin hillonokareilla.

Kaivoin äitini vanhan keittokirjan esille. Vuonna 1962 julkaistussa Elli Lehtisen ja Salme Tetrin toimittamasta Keittotaito -kirjasta löytyy jälkiruokakiisselit ja -keitot poikineen, lähes 30 ohjetta aina raparperikeitosta marja-leipäkiisseliin. Ja heti ensimmäiseksi kerrattiin perussäännöt: ”Marjakeittoihin ja kiisseleihin pannaan tarpeeksi paljon majoja tai hedelmiä, niin että ne ovat raikkaan ja voimakkaan makuisia. Sokerissa sen sijaan on useinkin syytä tinkiä. Perunajauhoja käytetään keittoihin nestelitraa kohti 1 ½ – 2 rkl, kiisseleihin 3-4 rkl litraa kohti (riippuen lusikan suuruudesta).”

Jälkiruoan voi tarjota myös vaikka (glögi)lasista.

Josko kokeilisin jotain uutta…

Huomaan miettiväni, että josko sinne mustikkakiisselin sekaan lorauttaisi vaikka sitruunaa – vai tulisiko kenties kokeilla tuoretta inkivääriä tai keittää jopa kookosmaidon kanssa. Ainahan ohjeita voi soveltaa ja kokeilla jotain uutta. Mieleeni muistuu myös, että olisin joskus lukenut kiisselistä, johon lisättiin Coca Colaa.

Muistan myös jääkaapista löytyvän turkkilaisen jogurtin – että jos siitä valuttaisi ylimääräiset nesteet pois ja maustaisi sitruunalla taikka limellä. Sitä sitten valmiin mustikkakiisselin päälle, kenties sekaan… Ja niinhän sitten teinkin:

Kaadoin mustikkakiisseliä laseihin ja lisäsin maustettua jogurttiseosta päälle. Raikas jogurttiseos antoi mukavan säväyksen tutulle mustikkakiisselille. Mutta vielä parempaa tuli, kun lisäsin sitruunalla maustetun jogurttiseoksen joukkoon lähes yhtä paljon mustikkakiisseliä, sekoitin varovasti, annostelin laseihin ja annoin olla jääkaapissa hetken. Lopputuloksena oli ihanan raikas  jälkiruoka, jota olisi voinut syödä enemmänkin.

MUSTIKKAKIISSELI SITRUUNAJOGURTILLA (4:lle)

Kiisseli:
5 litra mustikoita
4 dl vettä
1 ½ sokeria (tai maun mukaan)
1 ½ – 2 rkl perunajauhoja + ½ dl vettä

Sitruunajogurtti*
4 dl turkkilaista jogurttia
½ – 1 pestyn (luomu)sitruunan kuori raastettuna
Makeuta esim. tomusokerilla, hunajalla tai agavesiirapilla maun mukaan

*Voit halutessasi käyttää myös kermavaahtoa, jonka maustat sitruunankuorella

1. Laita turkkilainen jogurtti talouspaperilla vuorattuun siivilään ja anna ylimääräisen nesteen valua seuraavan noin (reilun puolen) tunnin ajan. Jos aika ei kuitenkaan anna myöden, jätä tämä vaihe välistä, sillä turkkilainen jogurtti on jo valmiiksi muita jogurtteja paksumpaa. Kiinteämmän, ja kenties jossain määrin kermavaahtomaisempaan, lopputuloksen saat kuitenkin valuttamalla ylimääräiset nesteet pois.
2. Laita vesi, sokeri ja mustikat kattilaan. Keitä kunnes seos alkaa kiehua. Nosta pois liedeltä. Halutessasi voit ajaa kiisselin tasaiseksi esimerkiksi sauvavatkaimella.
3. Sekoita perunajauhot kylmään veteen ja lisää kattilaan ohuena nauhana koko ajan sekoittaen.
4. Siirrä kattila kuumalle levylle ja anna kiisselin pulpahtaa, mutta älä keitä.
5. Kaada kiisseli kulhoon jäähtymään. Sirottele pinnalle sokeria, jotta pinnalle ei muodostu kuorta.
6. Kaada jogurtti, josta on valunut ylimääräinen neste pois, kulhoon ja mausta sitruunan raasteella. Makeuta haluamallasi tavalla. Tarkista maku.
7. Tarjoile hyvin jäähtynyt kiisseli joko niin, että jokainen voi lisätä jogurttiseosta itse, se on valmiiksi mustikkakiisselin päällä koristeena tai joukkoon sekoitettuna, kuten kuvissa. Jos haluat tarjoilla mustikkakiisselin ja jogurttiseoksen sekoitettuna, lisää jogurttiseokseen mustikkakiisseliä ja sekoita varovasti. Jaa seos valmiiksi esimerkiksi jälkiruokakulhoihin tai laseihin. Koristele halutessasi tuoreilla mustikoilla ja/tai mintunlehdillä.