Aika vierähti kuin varkain Kiasmassa (kuvaterveiset lopussa), joka tuntui täyttyneen lapsiperheistä rattaineen. En enää tiennyt ihastelinko enemmän taideteoksia vai sitä kuinka lapset ottivat paikan omakseen. Kierrellessä nälkä alkoi kuitenkin kurnia, joten päädyin lopulta testaamaan millainen pizzaperjantai syntyy puolivalmiilla eineksellä. Vaan tiesittekö, että einesten historia kantaa niin Meksikon atsteekkeihin siinä kuin toiseen maailmansotaan?

Englanniksi eineksistä käytetään termiä ”convenience food”, joka kuvastaa einesten taustalla olevaa ajatusta mahdollisimman vaivattomasta ruoanlaitosta. Ja jos ruuhkavuosien keskellä eläviltä kysytään, se kuulostaa joskus jopa arjen pelastukselta.

Einesten yleistyminen liittyy pitkälti äitien siirtymiseen työmarkkinoille. Tämä mahdollistui Suomessa erityisesti vuonna 1973, kun kunnallinen päivähoito tuli lakisääteiseksi ja entistä useampi äiti siirtyi ansiotyöhön. Enää ei ollut samalla tavalla aikaa valmistaa ruokaa kuin ennen. Niihin aikoihin, muuten, Saarioisen maksalaatikon myynti tuplaantui neljässä vuodessa.

Poikkeustilanteiden pelastaja

Mikään uusi asia eines ei ole, sillä esimerkiksi Meksikon atsteekit hyödynsivät jo satoja vuosia sitten maissin kuivamista ja jauhamista niin, että ruoka valmistui vettä lisäämällä.

Säilykkeet puolestaan tulivat kuvioihin toisen maailmansodan myötä, kun tuli kehittää mahdollisimman kustannustehokas tapa ruokkia armeija. Säilykkeet, jotka kestivät niin kuljetusta kuin varastointia ja oli lisäksi helppo syödä taistelukentillä, oli vastaus tarpeeseen. Sodan päätyttyä sotilaita varten kehitettyjä tuotteita alettiin kehittää kuluttajille sopiviksi.

Itse miellän einekset lähinnä poikkeustilanteiden pelastajiksi. Toisin sanoen, ruokaa syntyy tarvittaessa vaikka vartissa, mutta joskus sekin on liikaa. Esimerkiksi sairaana hellan ääressä ei jaksa seisoskella.

Uteliaisuus voitti

Nyt en kuitenkaan ollut sairas. Olin nähnyt kaupassa pakkauksen, joka piti sisällään rullatun pizzapohjan sekä purkillisen tomaattikastiketta. Uteliaisuus voitti epäilyni ja päätin testata.

Pellillinen pizzaa syntyi käden käänteessä. Ei muuta kuin rulla auki, päälle valmis kastike siinä kuin mieleiset täytteet. Tässä tapauksessa levitin päälle kourallisen juustoraastetta, puolikkaan kesäkurpitsan ohuina siivuina, muutaman tomaatin siivutettuna sekä ja punasipulin ohuina suikaleina. Paistuneen pizzan päälle ripottelin vielä tuoreita yrttejä.

Lopputuloksena oli maittava pizza. Siis pizza, joka tyydyttää nälän ja voittanee todennäköisesti kaupan pakastealtaan pizzat, mutta: kyllä itse tehty on aina itse tehty. Mietin myös taikinan ainesluetteloa; itse tehtynä riittää vähempi, kun ei tarvitse lisäaineisiin turvautua.

Blogistani löydät useamman (kesä- ja jälkiruokahenkisen) pizzan ohjeen. Ja mitä on blogin tilastoihin uskominen, avokadopizza on lukijoiden suosikki. Pizzapohjista oma suosikkini on tällä hetkellä kirsikkapizzan yhteydessä tekemäni taikina.

Mutta sehän on koko perheen Kiasma!

Lapsiperheet ovat ottaneet Kiasman omakseen. Lapset kirmaavat uteliaina paikasta toiseen. Ihastelevat ja hämmästelevät. Koskettelevat ja nuuskivat. Esimerkiksi Kiasman kokoelmanäyttelyn yhteydessä on mahdollisuus testata hajuaistiaan 29 astian äärellä – miltä tuoksuukaan sivetti, entä tunnistatko karvasmantelin?

Vinkki: Alle 18-vuotiaat pääsevät Kiasmaan ilmaiseksi, kaikki kuukauden ensimmäisenä perjantaina.