Säveltäjä Wolfgang Amadeus Mozartista (1756-1791) kertova elokuva Amadeus siivitti aikanaan katsojansa musiikin maailmaan. Mozartin elämään kuului kuitenkin myös lukemattoman monta puuduttavaa matkaa sekä surkeaakin surkeampaa ateriaa.

Musikaalinen lahjakkuus saattoi Mozartin jo pikkupoikana tien päälle, kolistelemaan hevosrattaissa kaupungista ja maasta toiseen. Ja hitaasti, sillä pelkästään kahden postiaseman väliseen matkaan (25 km) tuhraantui säästä ja tiestä riippuen 3,5-4,5 tuntia. Ja sitten oli pakko vaihtaa hevoset, ja antaa takapuolten levähtää.

”Nämä vaunut tärisyttävät sielunkin ulos ruumiista! – saati istuimet! – kivikovia! …Kokonaista kaksi postiväliä istuin kädet takapuolen alla pehmusteena”, kirjoitti Mozart isälleen vuonna 1780.

Että jos nyt huristetaan Salzburgista ja Wieniin muutamassa tunnissa, joutui Mozart kärvistelemään hevosvankkureissa vastaavalla matkalla jopa useamman vuorokauden. Ei käy miestä kateeksi, sillä Mozart oli matkoilla varhaislapsuuttaan lukuun ottamatta kolmanneksen 35-vuotisesta elämästään. Itse asiassa lääketieteen historioitsijat ovat jopa sitä mieltä, että rasittavat matkat vaikuttivat osaltaan siihen, että hän menehtyi niinkin nuorena; uupunut elimistö ei kestänyt tulehdussairautta, johon hänen epäilleen menehtyneen.

Ylihinnoitellut taukopaikat ja isän ohralima

Matkoilla oli myös vastassa aina sama kohtalo: syödä hiiriä, rottia ja syöpäläisiä vilisevissä krouveissa surkeaa ja ylihinnoiteltua ruokaa. Muita vaihtoehtoja ei kaupunkien ulkopuolella ollut.

Kerta toisensa jälkeen tuli myös nuukailla, sillä lukemattomat matkat söivät varoja. Noina hetkinä olisi varmasti maistunut vaikkapa tänä aamuna keittämäni marjojen värjäämä ja vatsaa hellivä puuro. Ehdottomasti parempaa kuin Mozartin isän pojalleen kirjeessä lähettämä ohraliman resepti, näin ainakin uskon.

”Pääasia on ruokavalio. Syöt vain vähän. Liemiä niin paljon kuin haluat, mutta ei naudanlihaa. Vähän hyvin keitettyä laihaa vasikanlihaa tai karitsaa. – Parasta on hyvin keitetty keuhko. Tai kunnolla limaksi keitetyt ohranjyvät. Mutta ilman sokeria, vain keitettyjen ja puhtaan liinan läpi paineltujen ohranjyvien liemi. Ohralima pitää rinnan voimissaan, koska se kostuttaa”, kirjoitti Mozartin isä Leopold vuonna 1778.

Perinteistä kaurapuuroa sileämpi versio syntyy kauraleseistä, joita on helppo myös lisätä esimerkiksi smoothieihin ja jogurtteihin kuituisuutta lisäämään. Ja marjoista ja banaanista soseutettu seos yhdessä siemenien kanssa tuovat oman herkullisen lisänsä puuroon.

MARJAISA KAURALESEPUURO (2:lle)

1 dl kauraleseitä
2 dl (kaura)maitoa
2 dl vettä
¼ tl suolaa
1 dl puolukoita tai muita marjoja
1 banaani
1 tl vaniljasokeria
makeutusta maun mukaan
2 rkl siemeniä

1. Sekoita kauraleseet ja neste kattilassa ja keitä vajaat 10 minuuttia miedolla lämmöllä. Sekoita välillä pohjaa myöden.
2. Soseuta puolukat ja banaani ja mausta vaniljasokerilla. Makeuta halutessasi haluamallasi tavalla maun mukaan.
3. Ota kattila levyltä ja anna hautua kannen alla parin minuutin ajan. Mausta suolalla.
4. Sekoita puolukka-banaaniseos puuroon ja ripottele päälle siemeniä. Nauti välittömästi.

LÄHDE: Bauer E. G. 2006. Mozartin ruokavieraana. Jyväskylä: Ajatus Kirjat.