Satuin tänään kulkemaan Helsingin Rautatientorin ohi. Tyhjyyttään ei tori ammottanut, päinvastoin. Oli mentävä lähemmäs katsomaan. Hetken kojulta toiselle kierrellessä, mieleeni muistui ilta viime syksyltä, jolloin vietin kansainvälistä iltaa eurooppalaisten kollegoiden kanssa. Hauskan ohjelman jälkeen nimittäin päädyimme herkkupöytien äärelle, kun jokaisesta edustetusta maasta oli mitä erilaisimpia herkkuja tarjolla. Muistan esimerkiksi brittien kello viiden teen -tyyppisen tarjoilun, kakkuineen,…
Omenainen ateria
Nyt mennään omenaisella lohturuoalla, jota kyssäkaali raikastaa. Mielessäni pyörii viikonlopun kauppareissu, jonka seurauksena päädyin kirjoittamaan tässä blogissa ensimmäistä kertaa ilman reseptin reseptiä. Mutta se kyssäkaali, jonka takia suuntasin kauppaan. Sen oli määrä hypätä omenan seuraksi. Omenoita kun oli. Itse asiassa siinä määrin, että omenaa upposi niin lihapulliin, perunasoseeseen kuin salaattiin. Eikä muuten ollut lainkaan hullumpaa, päinvastoin….
Unohtumaton kauppareissu
Vieras mies pyysi apuani kädessään ostoslista. Ongelmana oli, ettei hän pystynyt lukemaan eikä laskemaan – että mitä tuleekaan ostaa, riittävätkö rahat. Päädyin kiertämään kauppaa hänen kanssaan. Luin ostoslistaa, miehen hakiessa tavaroita ostoskoriinsa, sekä laskin euroja päässäni. Luin ostoslistasta viimeisen rivin: ”Isälle namia”. Tämän kuullessaan mies nieleskeli kyyneleitä ja totesi, etteihän hän namia tarvitse, ja päätyi kertomaan lapsistaan. Jatkoimme matkaamme…
Inkiväärin säväyttämä
Elo-syyskuun vaihde on tehty omenoista! Omenaa on nimittäin keitetty kaneli-, vanilja-, minttu-, inkivääri-, lakritsi- ja laventeli-omenasoseeksi, paistettu omenapiirakoiksi ja -paistoksiksi siinä kuin upotettu sämpylöihin, smoothieen ja kanakeittoon. Että jos jollain toisillakin on kilotolkulla omenia tuhottavana, olen kerännyt omenaiset vinkkini Sadonkorjuu-sivulle. Tällä kertaa syntyi omenapiirakkaa, joka saa makunsa inkivääristä. Ja mikä parasta, kyseessä on helppo, nopea ja mehevä piirakka, jota…
Arjen pelastaja
Kuinka mukavaa onkaan edetä rauhassa, nauttia matkasta kaikilla aisteilla. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista. Joskus on vain painettava nasta lautaan, jotta on ajoissa perillä. Onkin hyvä, jos perille löytää vaihtoehtoisia reittejä pitkin. Se pätee myös tässä kana-juureskeitossa, joka saa oman osansa syksyn omenasadosta. Ensimmäiseksi se äkkiä perille -versio. Jokseenkin noin kymmenessä minuutissa valmis keitto on pelastanut arjen keskellä useampaan…
Melkein sen seitsemää sorttia
Pöytä täyttyy omenasosepurkeista, mutta yhä vaan omenat porisevat kattilassa. Illasta toiseen. Mieleeni muistuu takavuosien elokuva Kuka kutsui haikaran (Baby Boom, 1987), jossa Diane Keaton esittää newyorkilaista J.C. Wiatt -nimistä uranaista, joka saa yllättäen menehtyneen serkkunsa taaperon huollettavakseen. Eipä aikaakaan, kun parivaljakko löytää itsensä maaseudulta. Omenapuita ja sitä myöden omenasoseen keittämistä riittää – onneksi, sillä maalaistalon remontit…
Omenasta on moneksi
Omena tuntuu löytävän tiensä vähän joka paikkaan. Omena on esimerkiksi näytellyt merkittävää roolia useissa tarinoissa. Omenahan on yhdistetty niin syntiinlankeemukseen kuin painovoiman keksimiseen. Lisäksi omenaa haukattuaan henkensä ovat menettäneet niin satujen Lumikki kuin ensimmäisen tietokoneen keksinyt Alan Turing*. Jännittäviä hetkiä elettiin myös silloin, kun Wilhelm Tell joutui ampumaan jousellaan poikansa pään päälle asetetun omenan. Omena-nimisiä…
Kupillinen omenapiirakkaa?
Omenapaistoksen tähteistä syntyi seuraavana aamuna smoothie, jonka makumaailma muistuttaa omenapiirakkaa vaniljakastikkeella. Ei hullumpi päivän aloitus, hävikkiruoasta nimittäin. Omenapaistoksen tähteiden lisäksi smoothieen kun upposi aiemmin pakkaseen sujauttamani (jo tummunut) banaani. Ensi viikolla (29.8.-4.9.2016) vietetään Hävikkiviikkoa. Kampanjan tarkoituksena on kiinnittää huomiota ruokahävikkiin ja sen vähentämiseen. Ja hyvä niin, sillä kotitaloudet heittävät syötäväksi kelpaavaa ruokaa vuosittain roskikseen jopa noin 500 miljoonan…
Omenavaras?
Makuuhuoneeni ikkunan alla kasvaa naapurin omenapuu. Tänä kesänä havahduin siihen, kuinka ikkunastani käsin voisin poimia omenan jos toisenkin, jos en muutoin niin hieman kurottautumalla. Muutamaa oksaa kohti ei kuitenkaan tarvitse kurotella, päinvastoin. Ja siitäkös kulmakunnan orava on ottanut ilon irti. Kiipeää puuhun ja loikkaa oksalta parvekkeelleni, penkomaan kukkamultia. Eikä se jää sotkuun, jonka orava aikaansaa….
Teetä ja sympatiaa
Jos brittiläisiä televisiosarjoja on uskominen, tee sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Ei ole väliä onko jaloissa ruumis tai käsissä vastasyntynyt, aina on joku vähintään menossa keittämään teetä. Muistan vieläkin ensimmäisen teemukilliseni. Olin ala-asteikäisenä pikkuserkkujen mökillä, kun setäni ojensi minulle teemukin iltapalan kyytipojaksi. Sittemmin teetä on ryystetty milloin missäkin, ja ne pisimmät ystävyyssuhteet voidaan varmasti mitata vähintään…
Vispilän viemää 